1.1. Nils Henrik Pinello

Nils Henrik Pinellon (1802-79) genovalainen isoisä oli tullut 1700-luvun alussa Pohjoismaihin muinaista Skandinaviaa kuvaavien tarinoiden innoittamana. Lapsenlapsesta tuli tärkein 1800-luvun turkulaistarinoiden kertoja. Hän oli syntyperäinen turkulainen: vanhemmat olivat muuttaneet kaupunkiin Tukholmasta vuonna 1795.

Opiskeltuaan vuoritieteitä Pinello halusi maanviljelijäksi. Hän omisti 1820-30-luvun taitteessa sekä Kartanonkylän kartanon että Kirjakkalan ruukin, jossa hän perheineen asui. Maatalous ei ollut Pinelloa varten, vaan hän vieraili jatkuvasti Turussa ja kaupungin juhlat jatkuivat ruukilla. Vuoden 1827 palo ei tuhonnut kaupungin vilkasta seuraelämää kuin hetkeksi, mutta Pinellon tilukset alkoivat ränsistyä. Hän muutti perheineen takaisin Turkuun vuonna 1836.

Maanviljelijäksi aikoneesta Pinellosta tuli toimittaja, koska hän tarvitsi Turkuun palattuaan tuloja. Hän vastasi Åbo Tidningar -lehdestä samalla, kun toimi Suomen talousseuran tehtävissä. Pinelloa onnisti, sillä hän oli hienostunut kirjoittaja, joka pääsi hyödyntämään ajan hermolla ollutta mediaa. Sanomalehdissä virtasivat paikalliset ja maailmanlaajuiset tapahtumat. Taiteesta ja historiasta kiinnostunut toimittaja Pinello loi turkulaista kirjallista kulttuuria samalla tavalla kuin Zachris Topelius kirjoitti Helsinkiä ja Suomea eläväksi.

Pinello ei vain kirjoittanut. Hän osallistui aktiivisesti yhdistyksiin, jotka rakensivat turkulaista omaakuvaa. Ruotsalaista teatteria, Porthanin patsasta tai Kaarina Maununtyttären sarkofagia ei olisi ilman häntä. Pinello oli myös yrittäjä, joka pyöritti ravintola Pinellaa Turun vanhassa keskustassa. Hän oli mukana kaikessa – ja kirjoitti onneksi muistoistaan.

Vuosina 1866-78 Pinello julkaisi viisi vihkosta nimellä Små berättelser och tidsbilder (Pieniä kertomuksia ja ajankuvia). Ne kertovat laajasti kieli- ja luokkarajat ylittäen Turusta ja sen lähialueista. Nämä osin fiktiiviset tarinat ovat vaikuttaneet myös Tammikuun turkulaisten valintaan.

/ Janne Tunturi

 

Share This: