Oma turkulainen 1: SUKUTARINOITA JA VANHOJA VALOKUVIA – POHJAUTUU NUORUUDEN KESKUSTELUIHIN ISOÄITINI RUTH PALMGRENIN KANSSA

 

Äidinisäni isä Johan August Palmgren syntyi vuonna 1815. Perhe ei varmaankaan ollut varakas, koska hänen isänsä oli kirjansitojan kisälli, mutta poika oli lahjakas ja sai käydä kouluja. Johan August ja kaksi hänen koulutoveriaan lähetettiin Tukholmaan opiskelemaan eläinlääkäreiksi valtion stipendin turvin. Kun he palasivat kotimaahan, Suomi jaettiin kolmeen osaan ja Johan August nimitettiin Turun ja Porin läänin eläinlääkäriksi. Hän avioitui Lina Norringin kanssa, mutta lapsia ei tullut ja vaimo kuoli keski-ikäisenä. Nopeasti Johan August talutti vihille vaimon nro kaksi – nuoren Thérèse Wilhelmina Röneholmin (s.1846), joka oli 31 vuotta aviomiestään nuorempi. Nyt alkoi perheeseen syntyä lapsia ja kuudentoista vuoden aikana niitä tuli peräti yhdeksän; kuten naimattomat isotätini sanoivat hiukan hämillisinä: ”meitä on niin monta koska isämme oli niin TULINEN!!”

Kun nuorimmainen Thor oli viiden vanha, iäkäs isä kuoli ja leski jäi yksin lapsilaumansa kanssa. Äidinisäni Johannes Palmgren (s. 1874) oli silloin vain 14-vuotias ja tunsi raskaana vastuun perheen vanhimpana poikana. Sisarusten piti saada käydä koulua – itse hän lopetti koulunsa ja lähti töihin Pietariin, jonne jäi seuraaviksi vuosikymmeniksi. Hän alkoi menestyä liikemiehenä hyvin, sisarukset koulutettiin kunnon porvarillisiin ammatteihin. Gerdasta (s.1870) tuli kirjanpitäjä, Ainasta (s.1872), Siristä (s.1869) ja Hedvigistä (s.1882) opettajia, Karolinasta (s.1876) tuli aikansa arvostettu tekstiilitaitelija, jonka kirkkotekstiilejä on monessa kirkossa. Pojista Karlista (s.1878) ja Thorista (s. 1883) tuli diplomi-insinöörejä ja jopa perheen musta lammas Rafael (s.1880) – jonka ”katsottiin epäonnistuneen elämässä osasyynä naimalla ”yhteiskuntaluokkansa ulkopuolelta”, teki työsarkansa konttoripäällikkönä Tampereella.

Johannes teki uraa Pietarissa, seurusteli siellä asuvan ruotsinkielisen väestön kanssa (kuulemma Mannerheim kuului seurapiiriin) ja tapasi tulevan vaimonsa näissä piireissä. Nuori Ruth Smith (s. 1884) oli tullut Tukholmasta tervehtimään siskoaan Harriet Åströmiä, joka oli naimisissa suomalaisen varakkaan liikemiehen Henning Åströmin kanssa. Rakkaus syttyi ja pariskunta vihittiin vuonna 1909 Saltsjöbadenissa, joka oli morsiamen kotipaikkakunta. Puolisoiden ikäero oli 11 vuotta – mitä isoäiti rakkausavioliiton myötä painotti ihanteellisena ikäerona! Seuraavana vuonna 1910 äitini Birgitta (Bibbi) syntyi Pietarissa ja kaksi vuotta myöhemmin toinen tytär Sigyn (Kisse). Perhe eleli mukavaa elämää Pikku Tallikadulla Nevan naapurustossa, lapset oppivat venäjänkielen palvelusväeltä ja joskus nauroivat kun heidän äitinsä yritti puhua sitä.

Kun vallankumous syttyi vuonna 1917, Bibbi oli seitsemän ja Kisse viiden. Johannes katsoi, että perhe oli saatava turvaan ja lähetti heidät Ruotsiin isovanhempien luokse jääden itse kaupunkiin yrittääkseen pelastaa liiketoimistaan ja omaisuudestaan minkä kykeni. Kun hän vihdoin oli lähtemässä, olivat rajat Suomeen sulkeutuneet. Johannes matkasi ylös Suomen rajaa pitkin seuranaan Englannin suurlähettiläs ja pyrki Arkangeliin, joka vielä oli valkoisten hallinnassa. Viimeinen osuus kuljettiin koiravaljakolla. Kun miehet tulivat perille, olivat he myöhästyneet viimeisen aluksen lähdöstä! Se oli heidän onnensa, koska laiva ajoi miinaan ja upposi kaikkine matkustajineen.

Lapset aloittivat koulunkäyntinsä molemmat Saltsjöbadenissa – myös nuorempi viisivuotias, jotta venäjänkielinen korostus puheessa saataisiin kitkettyä. Kun perhe oli jälleen koossa, muutettiin Turkuun, Johanneksen kotikaupunkiin. He ostivat vanhan 1800-luvun alun kivitaloyhdistelmän (kolmi- ja kaksikerroksiset kivitalot sekä niitä yhdistävän puutalon) kaupungin keskustasta (Brahekatu 1) jonne perhe asettui asumaan. Kodin huonekalut olivat jokseenkin kaikki jääneet Pietariin, mutta muistaakseni neljätoista vuotta sieltä lähdön jälkeen tuli ilmoitus Turun rautatieasemalta, että siellä odotti heitä lähetys. Suureksi hämmästyksekseen he saivat huomata, että ruokasalikaluston suuri kookas kolmi-osainen kaappi oli joku ystävä pistänyt junalla tulemaan.
Perheeseen syntyi vielä poika Turussa vuonna 1919: Otto Emil Johannes.

Isoäitini Ruthin vanhemmat olivat Augusta Charlotta Wennerström (s.1855) ja komentajakapteeni Emil Smith (s.1848). Augusta oli varakas sahanomistajan tytär ja kun heidät vihittiin vuonna 1874, sanoi appiukko Emilille että ”jättää nyt vaan nuo meriupseerin työt ja tulee sahalle töihin”. Tämä teki näin, mutta kun alkoi sahoja mennä kumoon, niin koulutukselle tuli käyttöä. Perhe muutti ensin Kalmariin, jossa Ruth syntyi vuonna 1884 ja sen jälkeen asettuivat Tukholmaan, jossa Emil eteni urallaan (purjehtii mm Kuningas Kustaa V ja prinssi Carlin kanssa). Perheeseen oli sitä ennen syntynyt Carl Nicolaus (1877), Hilda Harriet (1882). Ruth kävi koulunsa loppuun, mutta katsottiin että tytön ei tarvinnut kirjoittaa ylioppilaaksi, joten se jäi puuttumaan. Sitä vastoin hänet lähetettiin sisäoppilaitokseen Pariisiin kahdeksi vuodeksi hiomaan kielitaitojaan. Sieltä kotiuduttuaan hän lähti sisartaan tervehtimään Pietariin ja tapasi Johannes Palmgrenin yllä kerrotuin seurauksin.

/Anneli Honkanen

Kuva 1: Johan August Palmgren (1815–1888), Tukholmassa opiskellut Turun ja Porin läänin eläinlääkäri. Anneli Honkasen kokoelma /Turku/Åbo1800-hanke
Kuva 2: Saltsjöbadenista kotoisin ollut isoäiti Ruth Smith ja Pietarissa vuonna 1910 syntynyt Birgitta kolmen kuukauden ikäisenä. Anneli Honkasen kokoelma /Turku/Åbo1800-hanke

Kuva 3: Johannes Palmgren ja Birgitta-vauva. Anneli Honkasen kokoelma / Turku/Åbo1800-hanke
Kuva 4: Augusta Charlotta Wennerström (1855–1947) 16-vuotiaana Ruotsissa. Anneli Honkasen kokoelma / Turku/Åbo1800-hanke

Share This:

Comments are closed.