Kaukomailta kotimaan kamaralle: kenraaliluutnantin kivääri

Turun museokeskuksen esinekokoelmasta löytyy mielenkiintoinen, pitkälti yli toista sataa vuotta vanha, espanjalaismallisella miquelet-lukolla varustettu kivääri. Ase kuului lähes viisikymmenvuotisen uran Venäjän armeijassa tehneelle kenraaliluutnantti Matts Henrik Heikelille (1838–1905). Ennen päätymistään museon hoiviin kivääri oli Heikelin perikunnan omistuksessa. Pitkän sotilasuransa aikana Heikel osallistui niin Krimin, Puolan kuin Turkin sotiin. Oletettavasti ase on muisto palvelusajalta, mutta muutoin sen vaiheet eivät ole selvillä. On mahdollista, että kivääri päätyi Heikelin omistukseen muistona Turkin sodasta, joskin se edusti jo tuolloin vanhentunutta tekniikkaa eikä luultavasti ollut ollut enää taistelukäytössä.

Turkin sota käytiin vuosina 1877–1878 Osmanien valtakunnan ja Venäjän keisarikunnan välillä. Panslavististen periaatteiden varjolla kuohuvalle Balkanille hyökännyttä Venäjää ohjasi ennen muuta halu turvata omia etujaan Mustallamerellä. Myös Venäjän keisarikunnan armeijaan kuulunut Suomen kaarti lähetettiin konfliktiin apujoukoiksi. Ulkomaisen sotaretken symbolina Heikelin kivääri onkin perin kiinnostava: Turkin sodan jälkeen vuonna 1878 vahvistetussa yleisessä asevelvollisuuslaissa säädettiin, että suomalaisia joukkoja voitiin käyttää jatkossa vain kotimaassa.

Ase koostuu puusta ja metallista. Tukki on puuta, joskin siinä on runsas metallikoristelu. Kivääri on verrattain hyväkuntoinen, ja se onkin ollut kolmesti esillä Turun linnan asenäyttelyissä – viimeisimmän kerran vuoden 2005 erikoisnäyttelyssä Ase miestä myöden. Miquelet-lukko on sieppolukko, mikä taas on piilukon vanhimpia tyyppejä. Vaikka kyseinen lukkotyyppi oli pitkään käytössä, oli sellaisella varustettu kivääri Heikelin sotilasuran aikaan enää pikemminkin muistoesine. Tämän kaltaisten aseiden valmistuskonventiot tekevät niiden tarkemman taustaselvittelyn hankalaksi: kiväärin eri osat lukosta tukkiin ja koristeluun saatettiin tehdä eri maissa, ja lopulta valmis tuotos voitiin vielä myydä jonnekin muualle.

Turun menneisyyteen liittyen 1800-lukua on tavattu pitää suurpalon ja yliopiston menettämisen vuosisatana. Kaupungin merkitys on jäänyt usein kuitenkin näiden itsessään traagisten tapahtumien alle. Kaikesta myllerryksestä huolimatta 1800-luvun Turku säilyi liikenteen, vaikutteiden, yrittäjyyden sekä kulttuuristen ja kaupallisten verkostojen kautta kansainvälisen kanssakäymisen keskiössä. Nämä kansainväliset yhteydet manifestoituivat myös kaukomaiden esine-eksotiikkana, mikä näkyi ennen pitkää paikallisten kotien irtaimistossa. Eksoottisia esineitä saapui kaupunkiin monilta eri suunnilta, ja yksi tällainen esine oli Heikelin kivääri. Se kantaa mukanaan kiinnostavia lisämerkityksiä kertoen 1800-luvun ihmisten ja esineiden liikkumisesta ja edustaa samalla Suomen autonomian aikaa sekä suomalaisten palvelusta Venäjän armeijassa ja kaukaisessa konfliktissa.

Petri Pulli

Share This: