Uusi blogisarja: Kultaiset linnut – Kaukomaiden tavaroita Turussa

Näyttävä seinävaate, jonka mustalla pohjalla on kultaisia lintufiguureja, on yksi monista Turun museokeskuksen esineistä. Hauraan kuntonsa takia se ei ole esillä, vaan sitä säilytetään turvallisesti omassa vetolaatikossaan museon kokoelmavarastossa. Runsas vuosisata sitten se on ollut uusi ja muodikas ja mitä todennäköisimmin riippunut seinällä. Rettigin suvun omistuksessa ollut seinävaate on tehnyt pitkän matkan Japanista Turkuun – ehkä monenkin välikäden kautta. Japanilaiset linnut turkulaisessa interiöörissä on ollut yksi aikansa monista materiaalisista muistutuksista tihentyvästä maailmasta. Tämän nimenomaisen esineen reitti jää tuntemattomaksi, mutta Rettigien arkistosta löytyy kuitteja, jotka osoittavat itäaasialaisia esineitä hankitun 1800-luvulla muun muassa saksalaisen välitysliikkeen kautta.

Kansainvälinen liikkuvuus kasvoi ennen näkemättömästi 1800-luvun aikana. Niin ihmiset, esineet, kuvat kuin viestit kulkivat maasta ja mantereelta toiselle yhä nopeammin. Uusi liikenne- ja viestintäteknologia teki matkustamisesta ja kuljettamisesta ennakoitavampaa, turvallisempaa ja edullisempaa kuin koskaan aiemmin. Nykypäivään verrattuna matkustaminen oli silti kallista eikä valtaosa vauraimmistakaan ihmisistä voinut kuvitella henkilökohtaisesti matkaavansa maailman ääriin. Kaukaa, eri kulttuureista ja eri mantereilta tuodut esineet olivatkin tärkeässä asemassa tehdessään etäisistäkin maailmankolkista arjessa näkyviä ja havaittavia.

Nyt alkavassa blogisarjassa tarkastellaan kaukomaiden esineitä 1800-luvun ja 1900-luvun alun Turussa. Syksyn mittaan kerran viikossa julkaistavissa teksteissä perehdytään eksoottiseen materiaaliseen kulttuuriin tuon ajan Turussa ja samalla paikannetaan Turkua ja turkulaista elämänmenoa osaksi globalisoituvaa maailmaa.

Blogisarjan aloittava seinävaate on oivallinen esimerkki siitä, miten vieras ja tuttu kietoutuvat yhteen ja tulkinnat esineestä muuttuvat. Rouva Rettigin huutokaupassa vuonna 1957 myydyn ja myöhemmin museon kokoelmiin lahjoitetun esineen oletettiin olevan kiinalainen ja esittävän riikinkukkoa. Tarkempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että seinävaatteen sisällä olevat paperitoppaukset ovat japanilaisia sanomalehtifragmentteja – joissa pohditaan esimerkiksi riisin hinnan kehitystä. Riikinkukko-teemaakin voi epäillä, sillä japanilaisen arvioitsijan silmään iso, komeapyrstöinen lintu näyttäytyy mytologisena Ho-ō -lintuna, eräänlaisena idän feeniksinä. Esineen alkuperällä voi olla hankkijalle erittäin suuri merkitys, mutta oletukset voivat myös muuttua nopeasti. Lähtökohtaisestikin valmistaja voi puolestaan pyrkiä sovittamaan tuotettaan mahdollisen ostajakunnan makuun paremmin sopivaksi tai tiedot yksinkertaisesti unohtuvat vähitellen vuosikymmenten myötä. Tarkkoja faktoja oleellisempaa onkin monesti ollut epämääräisempi mutta silti vahva tunne kaukaisesta ja eksoottisesta kulttuurista, joka on läsnä esineessä.

Taina Syrjämaa

Share This: