Eksoottinen pallokala! Erikoiset matkamuistot Luostarinmäen käsityöläismuseossa

Luostarinmäen käsityöläismuseo on idyllinen puutaloalue, joka säilyi Turun palosta vuonna 1827. Museossa kävijä pääsee kurkistamaan rakennuksiin, jotka rakennettiin alueelle ennen paloa ja sukeltamaan sisälle 1800–lukuun. Vanhimmat talot alueelle on rakennettu jo 1700–luvun lopulla ja kaikki rakennukset sijaitsevat niiden alkuperäisillä paikoillaan. Museo onkin yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Interiööreihin esineet ovat kuitenkin kulkeutuneet eri kautta ja osa on tuotu jopa kaukomailta asti.

Alueen yksi eksoottisimmista yksityiskohdista sijaitsee Merimiehen talon (talo 173) tupakamarin nurkassa. Katosta roikkuu kaksi kuivattua pallokalaa, jotka on tuotu kuriositeetteina ja eksoottisina matkamuistoina Suomeen 1800–luvulla. Eriskummalliset kalat on puhallettu täyteen muotoonsa ja kuivattu, jolloin ne näyttävät jopa pelottavilta isoine silmineen ja papukaijamaisine nokkineen. Pallokalat eivät Suomen vesissä viihdy, vaan niitä voi tavata lämpimimmillä seuduilla, päiväntasaajan molemmin puolin. Erikoisen kalasta tekee sen suomuttomuus ja kaksi aukkoa pään molemmin puolin, jotka toimivat kiduksina. Tällainen matkamuisto on varmasti herättänyt ihmetystä ja hämmennystä 1800-luvun turkulaisissa ja saanut jopa epäilemään, onko pallokala kala laisinkaan.

Turku kehittyi 1700–luvulla yhdeksi Suomen tärkeimmistä merenkulkukaupungeista, ja merimiehet kattoivatkin merkittävän osan Turun väestöstä vielä 1800–luvulla. Laivat seilasivat Turusta ympäri maailmaa ja kauppatavarana toimivat mm. kahvi, tupakka, tekstiilit ja posliini. Myös Luostarinmäellä on asunut aikoinaan paljon merimiehiä. Laitakaupunkialueelle oli edullista asettua asumaan, eikä pitkään merillä aikaansa viettävä mies tarvinnut asuntoa Turun keskustasta. Läheisiin Itämeren satamiin matkatessaan saattoivat miehet jäädä kotiin talven ajaksi, mutta kaukomatkoilla merillä vietettiin usein useampi vuosi. Luostarinmäeltäkin on lähdetty aikoinaan pitkille matkoille. Merimies Axel Österman (1830–1899) seilasi valaanpyyntialuksella aina Venäjän ja Japanin välissä sijaitsevalle Ohotanmerelle saakka. 

Merimiehet toivat usein matkoiltaan tuliaiseksi eksoottisia matkamuistoja ja luonnon ihmeitä. Heidän palkkansa ei riittänyt kovin kalliisiin esineisiin, joten matkamuistot olivat usein halpoja tai matkalta poimittuja esineitä sekä elämiä. Merimiehen talosta löytyy pallokalojen lisäksi muitakin kaukomatkoilta mukaan lähteneitä muistoja, kuten meritähtiä, simpukoita ja koralli. Matkamuisto oli usein esine tai asia, jota ei löytynyt kotimaasta ja tarjosi siten ihmeteltävää kotiväelle. Harva pääsi omin silmin itse näkemään ulkomaiden ihmeitä ja tapahtumia, jolloin merimiehet toivat mukanaan uutiset ulkomailta. Jännittäviä tarinoita ja kertomuksia kerääntyi koko perhe joukolla kuuntelemaan ja ihmettelemään.

Merimiehen ammatti herätti suuresti kiinnostusta ja kiehtoi monia, mutta arvaamaton meri asetti myös riskinsä. Toiset eivät koskaan palanneet matkaltaan, jolloin kotiin jäävä perhe eli jatkuvassa epätietoisuuden tilassa. Ammatti asetti perheelle myös taloudellisia haasteita. Palkka tuli miehen mukana ja sillä oli elettävä kunnes mies palasi kotiin seuraavalta reissultaan. Tästä huolimatta meri veti miehiä puoleensa. Tilaisuus päästä itse näkemään maailman ihmeet oli houkutteleva ja mukaansa tempaava. Eksoottiset matkamuistot tarjosivat todisteen näistä lukuisista ihmeistä, joita merimiehet pääsivät matkoillaan kokemaan. Kenties juuri Merimiehen talossa roikkuvat kalat innoittivat aikanaan nuoria suuntaamaan katseensa kohti merta ja uusia seikkailuja.

Iris Hyyrynen
Museolehtori
Turun Museokeskus, Luostarinmäen käsityöläismuseo

 

Share This: