Kaukomailta pohjolaan: varhaiset näyttely- ja museohankkeet Suomessa

Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluvat aasialais- ja alaskalaisesineet ovat kiinnostavia yksittäisinä esineinä mutta myös osana laajemman suomalaisen museo- ja näyttelykentän historiaa. Kuten Kari Hintsalan blogitekstissä mainittiin, niiden päätyminen Turkuun ja julkisiin kokoelmiin liittyi paikallisen apteekkari ja laivanvarustaja Erik Julinin laivojensa päällystöille antamaan ohjeistukseen kerätä esineitä matkoilta. Julin lahjoitti noin 160 esineen kokoelmansa vuonna 1852 Turun ruotsalaiselle klassilliselle lyseolle sillä ehdolla, että se olisi avoinna tiedemiehille aina tarvittaessa ja suurelle yleisölle yhtenä päivänä kuukaudessa.

Vastaavanlaisia koulukokoelmia syntyi myös muualle Suomeen. Esimerkiksi Porvoon lyseon, Hämeenlinnan ruotsalaisen yhteiskoulun ja Jyväskylän seminaarin opetuskokoelmien tiedetään sisältäneen Alaskasta, Kiinasta ja Afrikasta peräisin ollutta esineistöä. Niiden käytöstä opetuksen yhteydessä ei ole tietoa, mutta kokoelmat olivat kuitenkin todennäköisesti koulunuorison nähtävillä. Turussa koulukokoelma oli Julinin lahjoitusehdon mukaisesti avoinna myös yleisölle ja se houkutteli lehtitiedon mukaan runsaasti kaupunkilaisia. 1860-luvun loppua kohti avoimuusperiaate tuntui kuitenkin hiipuvan, ja kokoelma jäi lopulta vain koulun käyttöön.

Myös ensimmäiseksi suomalaiseksi paikallismuseoksi nimetty, vuonna 1865 perustettu Raahen museo syntyi kaukomaiden esineistön varaan. Hankkeen isän, lääkäri Carl Robert Ehrströmin onnistui herättää paikallisissa merimiehissä innostus julkisen museokokoelman perustamiseksi. Hänen suunnitelmiaan inspiroivat Lontoon ja Pariisin suuret museot, joiden kanssa hän toivoi Raahen museonkin aikanaan kilpailevan. Vaikka kokoelma jäi suhteellisen pieneksi, museo oli säännöllisesti yleisölle avoinna vuosikymmenten ajan. Raahelaisilla olikin autonomisen Suomen parhaat mahdollisuudet päästä näkemään Euroopan ulkopuolisten kulttuureiden esineitä.

Ehdottomasti laajin vieraiden kansojen esinekokoelma sen sijaan sijaitsi Aleksanterin yliopiston kansatieteellisessä museossa Helsingissä. Se olivat karttunut jo 1820-luvun lopulta lähtien, jolloin yliopisto oli siirtynyt Turusta Helsinkiin ja Turun palossa menetetyt aiemmat tieteelliset kokoelmat pyrittiin korvaamaan uusilla. Muiden yliopistokokoelmien tavoin myös kansatieteellinen museo määrättiin 1850-luvun lopulla avattavaksi viikoittain yleisölle. Henkilökunnan vähäisyyden ja kokoelmien järjestämättömyyden vuoksi kansatieteellinen kokoelma pysyi kuitenkin käytännössä yleisölle suljettuna ja tuntemattomana. Myöhemmin sen esineistö siirtyi osaksi kansalliskokoelmia ja Suomen kansallismuseota.

Leila Koivunen

Kuva: Johan Jakob Reinbergin valokuva Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta 1800-luvun lopulla, jolloin Erik Julinin kokoelmat sijaitsivat jo koulutalossa. Åbo Akademis Bildsamlingar.

Share This: