Lakkarasiassa yhdistyvät länsimainen muotokieli ja japanilainen symboliikka


Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluva, kultamaalilla koristeltu lakkarasia on mitä luultavimmin valmistettu Japanissa, mutta sen suunnittelussa on huomioitu länsimainen maku. Rasia on todennäköisesti valmistettu ompelurasiaksi, mistä viitteitä antaa sisäpuolen keskimmäisen rasian neulatyynymäinen kansiosa. Esineen sisus on todennäköisesti paperimassaa, joka tekee rasiasta siron ja kevyen. Päällimmäisessä osassa ja sen sisässä olevissa pienemmissä säilytysrasioissa on kuvattuna kylä veden äärellä, ja sivuilla on luontoaiheista ornamentiikkaa.  Rasiassa konkretisoituvat japanilaiset ja länsimaiset suhteet 1800-luvulla.

Rasia on museokeskuksen tietojen mukaan kuulunut mamselli Margaretha Wegeliukselle.  Hän on luultavasti saanut sen haltuunsa vuoden 1854 jälkeen, jolloin Japani avautui länsimaisille kontakteille ja kauppasuhteille 200 vuotta kestäneen ”eristäytymiskauden” jälkeen. Pariisin maailmannäyttely vuonna 1867 nostatti kiinnostusta japanilaista kulttuuria ja esineistöä kohtaan, minkä jälkeen japanilaisesineitä ja niiden eurooppalaisia jäljennöksiä ja mukaelmia alkoi liikkua Euroopassa, vähitellen myös Suomessa.

On hankalaa arvioida tarkalleen sitä, mistä mamselli rasian itselleen sai tai mihin tarkoitukseen hän sitä käytti. On hyvin todennäköistä, ettei hänellä ollut tietoa siitä, minkälaisia viestejä kuva-aiheiden symboliikka kantaa. Rasian viehätystä ovat varmasti lisänneet sen esteettisyys, eksoottisuus ja muodikkuus. Se on voinut olla myös muisto rakkaasta henkilöstä, joka on tuonut esineen kaukomailta. Ainakin rasian kulumien perusteella voisi arvioida, että se on ollut ahkerassa käytössä ja se on hyvinkin voinut olla omistajansa ylpeyden aihe.

Aida Salmi & Annika Bäcklund

Share This: