Takaisin katsova japanilainen

Perimätiedon mukaan merimies Reinhold Wilhelm Fagerroosin viimeiseltä matkalta palasi kotiin vain viulu. Hänen ruumiinsa haudattiin Etelämerelle, merimiesarkku jäi palauttamatta ja Hampurissa pidetyn huutokaupan tuotto katosi matkalla Turkuun. Muistot rakentuivat esineille, joita hän oli tuonut aiemmilta matkoiltaan sekä muutamalle kymmenelle kirjeelle, joita Fagerroos oli lähettänyt satamista ympäri maailmaa. Niistä ensimmäinen oli tammikuussa 1875 Cardiffista kirjoitettu rakkaudenosoitus armaalle ja kalliille ystävälle, Annalle.

Haudan tai kirjallisen jäämistön sijasta Anna ja neljä lasta saattoivat muistella Wilhelmiä tämän tuomien esineiden avulla. Hän otti mukaansa hienon rommipullon Kuubasta ja ”makiaa kakkua” Saksasta, mutta kunniapaikalla olivat Kaukoidän-matkoilta tulleet esineet. Kirjeiden perusteella Fagerroos oli 1880-luvun alussa ainakin Hongkongissa, 1888–1889 hän vietti vapaa-aikaansa Rangoonissa ja Filippiineillä. Jokin näistä matkoista vei Japaniin. Kirjeet eivät vierailusta kerro, mutta Turkuun tuodut todennäköisesti ompelutarvikkeille tarkoitettu lakkalipasto ja käsinmaalattu teeastiasto ovat edelleen käytössä.

Meiji-kauden Japani oli teollistuva ja modernisoituva valtio, jonka satamissa keräilystä innostunut merimieskin saattoi hankkia eksoottisia mutta jo lähes teollisesti tuotettuja esineitä. Vaikka Fagerroosin tuomat kupit ovat käsinmaalattuja, työn jälki on huonompaa kuin klassisessa japanilaisessa posliinitaiteessa.

Lipaston ovissa koristekultausten keskellä on kaksi valokuvaa, jotka noudattavat Uchida Kuichin (1844–1875) luomia muotokuvien periaatteita. Vasemmanpuoleisessa nainen neuloo kaasulampun valossa, oikealla olevassa kaksi naista katsoo suoraan kameraan. Katseet tavoittivat jotain, sillä myös Annan ja Wilhelmin kolme poikaa muuttivat ulkomaille. Vain yksi palasi.

Janne Tunturi

Share This: