Turkulaisen tammikuun tekstit nyt koottuna pieneen kirjaseen!

Alkuvuoden kylmyyttä lämmittäneet Turkulaisen tammikuun blogitekstit on nyt koottu pieneen kirjaseen Talouden ja kulttuurin verkostoissa – 1800-luvun turkulaisia. Keitä olivatkaan Maissi Erkko, Antti Raita tai Aline ”Tytty” Kyrklund?

Kirjasen ovat toimittaneet prof. Taina Syrjämaa ja FT Janne Tunturi.

Projektiin osallistuneet tulevat saamaan oman kappaleensa, mutta muutkin kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Turku/Åbo1800-projektin iloiseen joukkoon!

Share This:

Tervetuloa ti 11.4. klo 15-17 Turku/Åbo1800-hankkeen kahvitustilaisuuteen kansalaistilaan!

Tervetuloa ensi viikon tiistaina 11.4.2017  klo 15–17 Forum-korttelin keskellä olevaan Kansalaistilaan! Osoite on Linnankatu 11.

Tilaisuudessa kuullaan 1800-luvulla Turussa esitettyä musiikkia, saadaan tietoa Turku/Åbo1800-hankkeesta ja siinä kerätyistä aineistoista. Lisäksi on kahvitarjoilu.

Paikalla on muun muassa tutkimushankkeen tutkijoita, aineistojen luovuttajia ja hankkeen yhteistyökumppaneita. Vierailevana tähtenä on myös vasta väitellyt arkkitehti Panu Savolainen, joka on tutkinut Ruotsin vallan ajan lopun turkulaista kaupunkitilaa.

Tilaisuudessa on myös mahdollisuus ostaa Turun 1800-lukuun liittyviä tuotteita.

Näyttely on auki vielä normaalisti 13.4. asti.

Tervetuloa!

Share This:

Turku/Åbo1800-projektissa kerätyn aineiston helmiä aletaan julkaista hankkeen nettisivuilla tänään!

Turku/Åbo1800-projektissa kerätyn aineiston helmiä aletaan julkaista tästä päivästä lähtien hankkeen nettisivulla osiossa Galleria. Aineistoa julkaistaan pienissä osissa muutaman päivän välein. Kuvien julkaisuista tiedotetaan myös hankkeen Facebook-sivuilla

Aineistot päätyvät tämän vuoden aikana kokonaisuudessaan vapaaseen käyttöön kansalliseen Finna-portaaliin, mutta siihen asti niistä voidaan nauttia nettisivuillamme.

 

Share This:

Turun vesilaitosmuseo: ”Vesikysymys” ratkeaa 1800–1900-lukujen taitteessa. Turkuun viemäriverkosto ja vesijohtolaitos

Turun vesilaitosmuseon perusnäyttely kertoo Turun kaupungin vesihuollon kehityksestä ja juomaveden tuottamisesta. Turun alueen ensimmäinen vesilaitos valmistui Kaarningolle 1900-luvun alussa. Siihen saakka kaupungin asukkaat saivat juomavetensä omista tai kaupungin hoitamista yleisistä kaivoista. Vettä saatiin myös lähteistä kaupungin alueelta ja ulkopuolelta (mm. Skanssin ja Kupittaan lähteet, joista vettä johdettiin puisia kouruja pitkin yleisiin kaivoihin). Kaivoveden saanti riippui sääolosuhteista, kuivina vuosina kaivot saattoivat kuivua, jolloin niitä jouduttiin syventämään.

Vesipulan lisäksi Turun vesihuollon ongelmana oli yleisten kaivojen veden huono laatu. Kaivot ja puiset vesijohdot olivat alttiina liikavesille. Koska viemäreitä ei ollut, jätteet heitettiin Aurajokeen, avo-ojiin tai kadulle. Lika ja ulosteet pääsivät valumaan kaivoihin saastuttaen juoma- ja talousveden. Kaivojen likainen vesi saattoi levittää tauteja, kuten punatautia, keltatautia ja lavantautia.

Koska Turussa ei ollut laboratoriota, vesinäytteet lähetettiin aluksi Helsinkiin tai Tukholmaan tarkastettavaksi. 1800-luvun lopulla veden laatua tutki Turun kemiallinen ja siementarkistusasema, joka sijaitsi nykyisen Samppalinnan paviljongin ja Turun kaupungin teatterin välissä. Tutkimustulosten mukaan tilanne oli kehno: 20:n tutkitun kaivon vedestä vain 6:ssa oli riittävän hyvälaatuista vettä.

Ensimmäiset yritykset ratkaista modernilla tavalla vesihuolto Turussa tehtiin 1800-luvun alussa. Tuolloin ehdotettiin, että Skanssin lähteestä johdettaisiin vettä Turun keskustaan. Erilaisia ehdotuksia tehtiin koko 1800-luvun ajan. 1870-luvun kunnallislaissa ja terveydenhoitoasetuksessa kuntien ja kaupunkien, myös Turun, tehtäväksi tuli ratkaista vesihuolto kaupungissa hyvän yleisen terveyden kannalta riittävällä tavalla.

Vuonna 1881 perustettu Turun terveydenhoitolautakunta teki heti toimintansa aluksi ehdotuksen rakentaa Turkuun moderni vesilaitos. Valtuusto otti ehdotuksen käsittelyyn ja ryhtyi selvittämään, miten vesihuolto kaupungissa ratkaistaisiin. Ulkopuolinen asiantuntija, Robert Huber, joka oli suunnitellut myös Helsingin vesilaitoksen, ehdotti kaupungille, että vettä oli saatavissa riittävästi ainoastaan Halistenkosken yläpuolelta. Aurajoen veden maine oli kuitenkin huono tavallisen kansan mielessä, joten valtuusto ei hyväksynyt Huberin ehdotusta, vaan palkkasi uudeksi asiantuntijaksi saksalaisen Albert Thiemin. Thiem ehdotti, että Turkuun perustettaisiin pohjavesilaitos, joka pumppaisi vettä höyryvoiman avulla Kaarningolta Turkuun. Kaupunginvaltuusto hyväksyi vesilaitoksen rakentamisen Thiemin suunnittelemalla tavalla 24.11.1898. Kaarningon vesilaitos aloitti toimintansa vuonna 1903. Asiasta uutisoitiin näyttävästi paikallislehdissä, mutta myös Turun ulkopuolella. Viemäriverkoston rakentaminen Turkuun oli aloitettu 1800-luvun lopulla.

Vuosina 1902–1903 kaupungin katujen alle upotettiin 24 kilometriä valurautaista vesijohtoputkea. Aluksi verkosto ulottui vain kaupungin ruutukaava-alueelle, mutta vuosikymmenten myötä verkosto laajeni kattamaan myös esikaupunkialueet.
Verkostoon liittyminen oli 1900-luvun alussa kallista ja vain harvoilla turkulaisilla oli varaa hankkia vesijohto kotiin. Kaupungin toivomus kuitenkin oli, että kaikilla olisi mahdollisuus käyttää juomavetenä vesilaitoksen tuottamaa vettä kaivoveden sijaan. Tästä syystä kaupungille rakennettiin vapaaposteja, joista vettä sai aluksi hakea maksutta. Vähitellen osa vapaaposteista muutettiin maksullisiksi vesiposteiksi.

/Turun vesilaitosmuseo

Kuva 1: http://turunseutusanomat.fi/2016/03/turun-vesilaitosmuseo-esittelee-turkulaisen-juomaveden-tarinan/

Kuva 2: http://kaponieeri.blogspot.fi/2012/09/turun-vesilaitosmuseo.html 

Share This:

Turku/Åbo1800-hankkeen näyttely Forumin kansalaistilassa alkaa tänään!

 

Tänään se alkaa!

Turku/Åbo1800 -hankkeen aikana yksityiskokoelmista koottuja ennennäkemättömiä valokuvia ja muita aineistoja vuosien 1812–1917 Turusta esitellään avoimessa pop up -näyttelyssä 28.3.–13.4.2017 Turun museokeskuksen Kansalaistilassa, Forum-korttelissa.

Näyttelyssä esillä olevat kuvat kertovat muun muassa yli sadan vuoden takaisista riemun ja ystävyyden hetkistä Ruissalon rantojen kesäisillä nurmikoilla, lasten leikeistä Turun saaristossa, runsaista viljelmistä kaupungin keskellä, varhaisten höyrylaivojen matkoista merten yli Aurajoen suulta ja Mikaelinkirkon jylhyydestä aikana ennen rakennusten nousua kirkon ympärille.

Kuvat esitellään digitaalisena esityksenä sekä seinille koottuina kollaaseina. 1800-luvun tunnelmaa tuovat Turun arjessa yli sata vuotta sitten käytössä olleet huonekalut. Lisäksi on esillä tietoa autonomian ajan turkulaisista ja projektin muista löydöksistä.

Turku/Åbo1800 -tutkimushankkeen tavoitteena on lokakuusta 2016 lähtien ollut tehdä ensimmäistä kertaa nykyaikaiseen historiantutkimukseen perustuva kokonaistulkinta 1800-luvun turkulaisista kulttuurin ja talouden kansainvälisistä toimijoista. Nyt nähtävillä olevat aineistot ovat peräisin aiemmin kartoittamattomista turkulaisten yksityisaineistoista.

Hankkeen toteuttaa Turun yliopiston yleisen historian oppiaine yhteistyössä Turun museokeskuksen sekä lukuisten arkistojen ja muiden toimijoiden kanssa. Tutkimus on osa Turun kaupungintutkimusohjelmaa.

Aineistoja saadaan ihailla lähiviikkoina myös hankkeen nettisivuilla ja lopulta ne päätyvät avoimeen käyttöön Finna-portaaliin.

Näyttelyn järjestäjä: Turku/Åbo1800 -hanke ja Turun museokeskus.

Aukioloajat: Ti ja to – la klo 10 – 18, ke klo 10 – 19

Näyttely sijaitsee keskellä Forum-kauppakeskusta Turussa, osoite on Linnankatu 11.

Katso myös Turku-kalenterin tiedote näyttelystä.

Share This:

Oma turkulainen 3: Turkulainen Ida Maria, joka melkein meni Titanicin kyytiin

Äitini Helmi Aron (os. Koskinen) sisko, Ida Maria (20.4.1891–18.7.1959), lähti vuonna 1912 sulhasensa, Aino Nikolai Laakson (10.5.1893–2.10.1960), perässä Amerikkaan tienaamaan. Hänen oli tarkoitus matkustaa Titanic-laivalla, mutta hän ei saanut siihen lippua, sillä se oli myyty täyteen. Hän matkusti seuraavalla laivalla (nimeä en tiedä).

Isosisko Ida lähetti Amerikasta pikkusisko Helmille kauniita vaatteita ja silkkisiä rusettinauhoja ja niistä Helmi joutui koulussa ”kärsimään”. Sellaista oli elämä 1900- luvun alkupuolella. Ohessa kuva Ida Mariasta komeassa Amerikan kuosissa.

/Marita Suojanen

Share This:

28.3.-13.4. Turku/Åbo1800-projektin aineistosatoa nähtävillä Forumin pop up -tilassa

Forum-kortteliin helmikuussa avatussa pop up -kansalaistilassa voi ihailla 28.3.-13.4.2017 Turku/Åbo1800-hankkeen aineistosatoa ja itsenäisyyttä edeltäneen Turun tunnelmaa. Lue lisää kansalaistilasta täältä

Share This:

Turku/Åbo1800-hanke on nyt osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa!

Suomen satavuotiasta itsenäisyyttä juhlitaan vuoden 2017 ajan teemalla Yhdessä. Mikäpä olisikaan parempi esimerkki yhdessä tekemisestä kuin viime syksystä asti käynnissä ollut Turku/Åbo1800-hankkeemme?

Lue lisää Suomi 100 -juhlavuodesta täältä

Share This:

Turun VPK ja Turun VPK:n talo

Turun Vapaaehtoinen Palokunta on 1800-luvulta lähtien suojellut turkulaisia liekkien raivolta ja ollut mukana sekä pelastamassa että rakentamassa kaupungin hienoa kulttuurihistoriaa. Palokunnan perustamissanat lausuttiin Erik Julinin koolle kutsumassa kokouksessa Turun Kupittaan kaivosalissa 28.8.1838, noin kymmenen vuotta Turun palon jälkeen. Varojen kerääminen paloaseman rakentamiseksi alkoi vuonna 1876, kaupunki lahjoitti tontin yhdistykselle 1888 ja nykyinen uusrenessanssityylinen rakennus nousi neljä vuotta myöhemmin keskeiselle paikalle Eerikinkadun ja Eskelinkadun kulmaan. Rakennuksen juhlasalissa on järjestetty mitä hienoimpia tapahtumia jo yli sadan vuoden ajan. Liki kaikki Suomen alkuperäiset VPK-talot on ehditty purkaa tai omistussuhteet ovat muuttaneet muotoaan, mutta Turun VPK omistaa yhä itse tonttinsa ja maamme arvokkaimpiin lukeutuvan yhdistystalonsa.

Vapaapalokuntatoiminnan nykymuodossaan katsotaan lähteneen liikkeelle vuoden 1736 Yhdysvalloista, kun Benjamin Franklin perusti Philadelphiassa maan ensimmäisen vapaapalokunnan. Euroopan ensimmäiset vapaapalokunnat perustettiin 1800-luvun alussa. Ruotsin Nordköpingin VPK:n säännöt toimivat pohjana Turun VPK-yhdistyksen säännöille.Turkulaiset ammensivat inspiraatiota toimintaansa myös preussilaisen palokuntalaisuuden järjestelmällisyydestä ja kurinalaisuudesta. Turun VPK on Suomen vanhin vapaapalokunta ja vanhin yhä toimiva pohjoismainen vapaaehtoinen palokunta.

Turun VPK:n historiasta voi lukea nettisivuilta http://www.turunvpk.fi/historia   

/Jan Helenius

 

 

Share This:

Oma turkulainen 2: Selma Nordlin os. Pettersson

Till barnens Lilla Jul
Ett paket med Englabild
Lik dig själf så ren och mild
En glad surpris till ringa pris
Tjugofem penni blått så gott
och innehållet godt – så godt.

Näin herttaisin riimein Selma Nordlin os. Pettersson (1845–1928) mainosti makeisia perheen pienimmille Åland-lehdessä 1900-luvulla. Hänen puotinsa Nya Delikatess- & Matvaruhandeln toimi tuolloin Maarianhaminassa ensin suutari Tallqvistin talossa Norragatanilla ja myöhemmin Esplanadilla, jolloin nimeksi tuli Selma Nordlins Delikatessaffär. 

Selma aloitti kauppiaana kotikaupungissaan Turussa vuonna 1870. Åbo Tidning -lehdessä oli heinäkuussa yksi Selman ensimmäisistä ilmoituksista. ”Kummin ost hos Selma Nordlin Westerlånggatan 3 i Aningaisdullen.” Puodissa myytiin norjalaista rasvasilliä af årets fångst, jauhoja, ryynejä, hilloja sekä portviiniä, russin och goda viner.

Selma tunsi kielen voiman, hän tunsi ihmisen mielen halut. Joulun alla mainostettiin: ”Till  jul frestar hon med krokrussin, krakmandel, franska bisquit och Fazers konfektyrer, samt allt som behövs till granens dekorering”.

”I hvarje hem bör finnas Quaglios buljongkapslar!” Sittemmin valikoimista löytyi myös makkaraa, makeisia, hilloja ja hedelmiä. ”Min speciella tillvärkning: Bröllops-, Barndops- och Begravnings konfekt, Bröstkaramellen ”Hosta icke”, Bröstkaramellen ”Ålands vapen”, Promenadkarameller.” Kaikki Selman itse valmistamia!

Valikoima laajeni ja varsinaiset ulkomaiden herkut tulivat tuotevalikoimaan 1880-luvulla, jolloin liike muutti osoitteeseen Linnankatu 16. Myyntiä oli myös kauppahallin myymälässä nro 29. Mutoa myyneen modeaffärin Selma perusti siirtomaatavarapuodin yhteyteen vuonna 1882.

Selma Nordlin oli monessa mielessä aikaansa edellä. Hän osasi haistella oikeita tuulia, jotka puhalsivat vieraista maista, toivat laivoilla uusia makuja ja tuoksuja. Saksasta, Ruotsista ja Tanskasta ja kaukomaista seilasivat segelbåtit ja höyrylaivat Turun laajennettuun satamaan. Crichtonin telakalla rakennettiin uusia ja korjattiin vanhoja kauppalaivoja. Tavarasatama oli vilkas, sillä uusista tuotteista oli puutetta. Turun rautatie valmistui vuonna 1876. Selman puodissa kaikuivatkin monet kielet, ruotsin ja suomen lisäksi venäjä ja saksa.

1860-luvulla viljasta oli ollut suunnaton pula. Ruokaa tarvitsivat niin asiakkaat kuin kauppias ja hänen perheensä. Nämä raskaat kuolonvuosiksi kutsutut katovuodet, jolloin ”kesä tuli myöhään ja syksy aikaisin ja nauriit ja perunat mätänivät sateisina kesinä maahan”, olivat onneksi pian takana.

Selma Paulina Pettersson ja merikapteeni Gustav Reinhold Nordlin avioituivat Turussa vuonna 1868. Heille syntyi kahdeksan lasta, joille yrittäjyydestä tuli elämän luonnollinen perusta.

Selmalla oli aina uusia ideoita. Turkulaiset sanomalehdet Åbo Underrättelser, Åbo Tidning ja Sanomia Turusta julkaisivat lähes jokaisessa numerossa Selman ilmoituksia ja tiedotteita. Ulkomaiden herkkuja mainostettiin, mutta myös vedottiin asiakkaan makumieltymyksiin. Joulupöydässä tuli olla ”lutfisk med finstött vitpeppar”. ”Uudet Makasiinit, herra Reinin uusi Kivikartano Linnankatu 16 (vinoon vastapäätä Pohjoismaiden Pankkia) awataan tänään, iloisessa toiwossa, että minun 15-wuotiset kauppatuttawani käywät uusia myymälöitäni katsomassa, piirrän kunnioituksella Selma Nordlin. Huom! Entiset myymälät herra Ahlstedtin talossa Linnankatu nro 5 pysyvät entisellään.” (ÅU 1.12.1885)

Vuonna 1887 Selmaa ja lapsia kohtasi suuri suru, kun puoliso merikapteeni Gustav Reinhold menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen. Selma asetti uskon ja yrittämisen elämänsä perustaksi ja laajensi toimintaansa.

Vuosikymmenen lopussa itsenäisiä naiskauppiaita Turussa oli muutamia, mutta oliko Selman lisäksi yhtään naispuolista laivanvarustajaa? ”Nytt ångslupsföretag, fru Selma Nordlin i Åbo med jämte några andra intresser åtslutade i förrgår med Herr Crichton et co. om en liten ångslups av tre.” (ÅU 6.4.1888). Selma korjautti laivan ja avasi höyrylaivalinjan välillä Turku – Hirvensalo – Satava (Sampas). ”14.6.1888 Höyrypursi Satawa lähtee keskiviikosta kesäkuun 13. päivästä alkaen joka arkipäivä Brinkhallista klo 1/27 epp. Turkuun, Haaralaan, Nikkilään, Syrjälän kautta poiketen välillä oleville laitureille, jos selvä merkki annetaan.” Selma oli tuolloin 41-vuotias enkekaptenska, jolla oli monta yritystä ja kahdeksan lasta huollettavanaan. Mutta energiaa hänellä riitti vielä yhteen yritykseen.

22.5.1888 Selma avasi wieniläisen kahvilan uudessa Petreliuksen kivikartanossa. Linnankadun varrella. ”Kahvilassa, joka on kaikin puolin erittäin siisti ja hieno, tarjotaan yleisölle kohtuullisesta hinnasta wirvokkeita, kahvia ja teetä, kaikenlaisia leiwoksia sekä viinejä kuin myös ruokaakin.

Tämä Wiener Cafe oli hänelle liikaa ja hän joutui lopettamaan sen järjestyshäiriöiden vuoksi 1897.

Selma Nordlin osti ja myi, myi ja osti, hän vuokrasi, piti pitopalvelua, järjesti häitä ja juhlia. Viimein 1898 Åbo Underrettelsissa etsittiin: köksor, husör och samt en buffet fröken till annan stad får platser i främdan i maj. Skyndsam anmäling till Selma Nordlin. Hän myi kaiken omaisuutensa Turussa ja muutti Maarianhaminaan.

55-vuotias enkekaptensa kotiutui uuteen kaupunkiin hyvin. Lämminsydämistä ja sympaattista kauppiasta arvostettiin. Suuren perheen mor och stormor oli vilkkaassa kirjeenvaihdossa lastensa ja lastenlastensa kanssa. ”Till fastlandet”, ”Kära Mor…” alkoivat lasten kirjeet ja kortit hänelle Maarianhaminaan.

Stormor Selma kuoli 1928 Turussa, jonne hän oli muuttanut takaisin vanhuudenpäiviään viettämään. Ålands kvinnohistoria muistaa mainita hänet ”en varmhjärtad, sympatisk kvinna, som trots motgångar i tidigare år behöll sitt friska, glada lynne”.

/Kristina Virta

Kuva 1: Selman puoti Maarianhaminassa. Markku Axelsson ja Kristina Virta: Puoteja ja Puutarhoja. Nordlin – Axelsson – Ekman -suvun muistoja vuodesta 1804. (2014)
Kuva 2: Selma vuonna 1913. Markku Axelsson ja Kristina Virta: Puoteja ja Puutarhoja. Nordlin – Axelsson – Ekman -suvun muistoja vuodesta 1804. (2014)

Share This: