Turku/Åbo1800 Historiantutkimuksen päivillä 19.-21.10.2017

Historiantutkimuksen päivistä Facebookissa

Turku/Åbo1800-projektin esitteitä, kirjanmerkkejä, kortteja ja kesällä Turun Kaupunkitutkimussarjassa  julkaistun artikkelin kopioita voi tulla hakemaan sekä laittaa nimensä listaan, jolla voi tilata Turkulaisen tammikuun nidottuja vihkosia ”Talouden ja kulttuurin verkostoissa. 1800-luvun turkulaisia”.

Tervetuloa!

Share This:

Aamulaiva Ruissalosta

Ernst Lindbergin kirjan I Åbo på 1800-talet (1921) yksi parhaimmista luvuista kuvailee kesäistä höyrylaivaliikennettä Turun ja Ruissalon välillä. Ruissalon huviloiden asukkaat kulkivat aamulla kaupunkiin ja illalla sieltä takaisin. Lindberg kirjoittaa höyrylaiva Helmin matkasta, kun se lähti liikkeelle Johan Mannerströmin huvilalta kahdeksalta ja otti matkaan laitureilla odottavia kesäasukkaita. Ukko Wikströmin ohjaamaan laivaan nousi niin eliittiin jäseniä kuin vähemmän tunnettuja Ruissalon asukkaita. Istumapaikat olivat tarkasti määrättyjä.

Lindberg kertoo juttujen ja kaskujen täyttäneen veneen. Siitä tuli ”lukusali” vasta myöhemmin, kun Åbo Underrättelser lähetettiin Helmen mukana Ruissaloon ja monet toivat lehden heti takaisin kaupunkiin lukiessaan sitä aamuisella merimatkalla.

”Höyrylaiva” tai pikemminkin höyryn voimalla kulkeva iso vene oli tärkeä osa Ruissalon kesäliikennettä. vuodesta 1846 alkaen. Saari oli vuotta aikaisemmin liitetty Turkuun. Lindbergin kertomusta on hieman vaikea ajoittaa, koska Helmi I, II ja III olivat tunnetuimpia reitillä liikkuneita aluksia.

Airiston merkitys turkulaiselle identiteetille oli suuri raja-alueena kaupungin ja meren välissä. Se oli myös vapaa-ajan keskus, jonne purjehtiminen ja rantaelämä alkoivat keskittyä. Sen reunamilla kulkeva venematka merkitsi Ruissalon kesäasukkaille siirtymistä työn ja huvin välillä. Suomen Tusculumiksi kutsutun saaren huvilat nähtiin omana, eksoottisena maailmanaan, mitä kuvaavat hyvin Carl Haartmanin piirrokset Lindbergin teoksessa.

Ruissalon silta valmistui vuonna 1852, mutta se ei lopettanut laivavuoroja. Ukko Wikströmin ja muiden veneissä kulkeminen oli nopea tapa liikkua, mutta myös merkittävä traditio, joka liitti omissa huviloissaan aikaa viettäneet kesäasukkaat yhteen.

Laivat eivät matkanneet vain Ruissaloon, sillä rannikko- ja paikallisliikenne ulottui Turun lähikuntiin. Vesitiet olivat vielä 1900-luvun alussa lyhyempiä ja nopeampia vaihtoehtoja kuin maitse matkustaminen. Niiden käyttämien laitureiden jäänteitä voi löytää edelleen ympäri Airistoa.

/ Janne Tunturi

Kuva 1. Paikallisliikenteen höyrylaivan laituri
Kuva 2. Ruissalon huvila. Carl Haartmanin kuvitusta Ernst Lindbergin teokseen I Åbo på 1800-talet
Kuva 3. Höyrylaivalaiturin pylväs Rymättylän Ruokoraumassa

Share This:

The Fisk Jubilee Singers Turussa vuonna 1895


Lokakuun 8. päivänä 1895 Turun ruotsinkielisen lyseon juhlasaliin saapui noin 100–150 kuulijaa seuraamaan The Fisk Jubilee Singersin konserttia. Korkeat pääsylippujen hinnat vaikuttivat todennäköisesti yleisön määrään, vaikka lauluyhtye tunnettiin laajasti. 24-vuotias yhtye oli ensimmäisellä Suomen-kierroksellaan, mutta se oli esiintynyt Euroopassa jo useaan otteeseen. Vuonna 1866 perustettu, mustille tarkoitettu Fiskin yliopisto keräsi suositun yhtyeen avulla rahaa omaa toimintaansa varten. 1890-luvulla kiersi kaksi samannimistä yhtyettä, jotka molemmat pitivät itseään alkuperäisinä.

The Fisk Jubilee Singersin kahdeksan laulajaa saapuivat Turun satamaan Tukholmasta höyrylaivalla, mutta he konsertoivat ensin Helsingissä ja Porvoossa ennen siirtymistään Turun kautta Poriin, Tampereelle, Hämeenlinnaan ja Viipuriin. Yhtyettä johti tässä vaiheessa sopraano Maggie Porter Cole, hieman yli 40-vuotias Tennesseessä syntynyt entinen orja, josta oli tullut sen merkittävin hahmo.

Spirituaalit, hengelliset laulut tekivät mustien musiikkia tunnetuksi. Sanoitusten raamatulliset viittaukset helpottivat toisenlaiseen perinteeseen tottuneita hyväksymään oudot soinnut ja rytmit. Laulut oli käännetty ohjelmalehtiseen ruotsiksi, mutta turkulainen yleisö tuskin tiesi, mitä se oli tullut kuulemaan. Yhtyeen laulua tallennettiin vasta vuonna 1909. Ennen konserttia kirjoitetut jutut korostivat eksotiikkaa, ”värillisiä laulajia”.

Lyseon juhlasalissa istui myös muutamia toimittajia, joiden seuraavana päivänä julkaistut arviot ovat varhaisimpia suomalaisia mustan musiikin arvosteluja.  Sanomalehti Aurassa kerrottiin konsertin omituisesta vaikutuksesta. Kuoro lauloi puhtaasti mutta monotonisesti ja sen ”väritykset” eli voimakkuuden vaihdokset olivat yllättäviä. Amerikkalaisten säveltäjien ”iloisista” kappaleista hän piti paljon, tosin ”nämä ilokkaat sävellykset, joiden suorituksessa usein mimiikki oli tarvittavana lisänä, olivat toisinaan sitä laatua, että kuulija ehdottomasti tuli ajatelleeksi, oliko niiden esittämisen paikka hyvin valittu.” Lyseon rakennus oli liian arvokas tila tällaiselle musiikille.

Sen sijaan Åbo Underrättelser kertoi innostuneesta vastaanotosta. Laulajien äänet olivat olleet vahvoja, mutta he lauloivat myös hienoja pianissimoja. Yleisö vaati ylimääräisiä numeroita niitä kuitenkaan saamatta. Ohjelmisto oli vaihtelevaa ja konsertin loppupuolella Maggie Porter Cole lauloi jopa Kantelettaren hittilaulun ”Tuoll’ on mun kultani” – tosin ruotsiksi. Sen esitys ei kuitenkaan toimittajaa viehättänyt.

The Fisk Jubilee Singers lähti junalla Poriin ja lopulta monta kaupunkia kierrettyään se jätti Suomen. Sen laulamat spirituaalit ja maalliset laulut jäivät elämään amerikkalaiseen laulukirjaan.  Kanteletar palasi mustien lauluyhtyeiden ohjelmistoon 1950-luvun alussa, kun The Delta Rhythm Boys levytti ”Tuoll’ on mun kultani” suomeksi.

/Janne Tunturi
Kuva: The Fisk Jubilee Singers n. 1880 Wikimedia Commons

Share This:

Tervetuloa ti 11.4. klo 15-17 Turku/Åbo1800-hankkeen kahvitustilaisuuteen kansalaistilaan!

Tervetuloa ensi viikon tiistaina 11.4.2017  klo 15–17 Forum-korttelin keskellä olevaan Kansalaistilaan! Osoite on Linnankatu 11.

Tilaisuudessa kuullaan 1800-luvulla Turussa esitettyä musiikkia, saadaan tietoa Turku/Åbo1800-hankkeesta ja siinä kerätyistä aineistoista. Lisäksi on kahvitarjoilu.

Paikalla on muun muassa tutkimushankkeen tutkijoita, aineistojen luovuttajia ja hankkeen yhteistyökumppaneita. Vierailevana tähtenä on myös vasta väitellyt arkkitehti Panu Savolainen, joka on tutkinut Ruotsin vallan ajan lopun turkulaista kaupunkitilaa.

Tilaisuudessa on myös mahdollisuus ostaa Turun 1800-lukuun liittyviä tuotteita.

Näyttely on auki vielä normaalisti 13.4. asti.

Tervetuloa!

Share This:

Turku/Åbo1800-projektissa kerätyn aineiston helmiä aletaan julkaista hankkeen nettisivuilla tänään!

Turku/Åbo1800-projektissa kerätyn aineiston helmiä aletaan julkaista tästä päivästä lähtien hankkeen nettisivulla osiossa Galleria. Aineistoa julkaistaan pienissä osissa muutaman päivän välein. Kuvien julkaisuista tiedotetaan myös hankkeen Facebook-sivuilla

Aineistot päätyvät tämän vuoden aikana kokonaisuudessaan vapaaseen käyttöön kansalliseen Finna-portaaliin, mutta siihen asti niistä voidaan nauttia nettisivuillamme.

 

Share This:

Turun vesilaitosmuseo: ”Vesikysymys” ratkeaa 1800–1900-lukujen taitteessa. Turkuun viemäriverkosto ja vesijohtolaitos

Turun vesilaitosmuseon perusnäyttely kertoo Turun kaupungin vesihuollon kehityksestä ja juomaveden tuottamisesta. Turun alueen ensimmäinen vesilaitos valmistui Kaarningolle 1900-luvun alussa. Siihen saakka kaupungin asukkaat saivat juomavetensä omista tai kaupungin hoitamista yleisistä kaivoista. Vettä saatiin myös lähteistä kaupungin alueelta ja ulkopuolelta (mm. Skanssin ja Kupittaan lähteet, joista vettä johdettiin puisia kouruja pitkin yleisiin kaivoihin). Kaivoveden saanti riippui sääolosuhteista, kuivina vuosina kaivot saattoivat kuivua, jolloin niitä jouduttiin syventämään.

Vesipulan lisäksi Turun vesihuollon ongelmana oli yleisten kaivojen veden huono laatu. Kaivot ja puiset vesijohdot olivat alttiina liikavesille. Koska viemäreitä ei ollut, jätteet heitettiin Aurajokeen, avo-ojiin tai kadulle. Lika ja ulosteet pääsivät valumaan kaivoihin saastuttaen juoma- ja talousveden. Kaivojen likainen vesi saattoi levittää tauteja, kuten punatautia, keltatautia ja lavantautia.

Koska Turussa ei ollut laboratoriota, vesinäytteet lähetettiin aluksi Helsinkiin tai Tukholmaan tarkastettavaksi. 1800-luvun lopulla veden laatua tutki Turun kemiallinen ja siementarkistusasema, joka sijaitsi nykyisen Samppalinnan paviljongin ja Turun kaupungin teatterin välissä. Tutkimustulosten mukaan tilanne oli kehno: 20:n tutkitun kaivon vedestä vain 6:ssa oli riittävän hyvälaatuista vettä.

Ensimmäiset yritykset ratkaista modernilla tavalla vesihuolto Turussa tehtiin 1800-luvun alussa. Tuolloin ehdotettiin, että Skanssin lähteestä johdettaisiin vettä Turun keskustaan. Erilaisia ehdotuksia tehtiin koko 1800-luvun ajan. 1870-luvun kunnallislaissa ja terveydenhoitoasetuksessa kuntien ja kaupunkien, myös Turun, tehtäväksi tuli ratkaista vesihuolto kaupungissa hyvän yleisen terveyden kannalta riittävällä tavalla.

Vuonna 1881 perustettu Turun terveydenhoitolautakunta teki heti toimintansa aluksi ehdotuksen rakentaa Turkuun moderni vesilaitos. Valtuusto otti ehdotuksen käsittelyyn ja ryhtyi selvittämään, miten vesihuolto kaupungissa ratkaistaisiin. Ulkopuolinen asiantuntija, Robert Huber, joka oli suunnitellut myös Helsingin vesilaitoksen, ehdotti kaupungille, että vettä oli saatavissa riittävästi ainoastaan Halistenkosken yläpuolelta. Aurajoen veden maine oli kuitenkin huono tavallisen kansan mielessä, joten valtuusto ei hyväksynyt Huberin ehdotusta, vaan palkkasi uudeksi asiantuntijaksi saksalaisen Albert Thiemin. Thiem ehdotti, että Turkuun perustettaisiin pohjavesilaitos, joka pumppaisi vettä höyryvoiman avulla Kaarningolta Turkuun. Kaupunginvaltuusto hyväksyi vesilaitoksen rakentamisen Thiemin suunnittelemalla tavalla 24.11.1898. Kaarningon vesilaitos aloitti toimintansa vuonna 1903. Asiasta uutisoitiin näyttävästi paikallislehdissä, mutta myös Turun ulkopuolella. Viemäriverkoston rakentaminen Turkuun oli aloitettu 1800-luvun lopulla.

Vuosina 1902–1903 kaupungin katujen alle upotettiin 24 kilometriä valurautaista vesijohtoputkea. Aluksi verkosto ulottui vain kaupungin ruutukaava-alueelle, mutta vuosikymmenten myötä verkosto laajeni kattamaan myös esikaupunkialueet.
Verkostoon liittyminen oli 1900-luvun alussa kallista ja vain harvoilla turkulaisilla oli varaa hankkia vesijohto kotiin. Kaupungin toivomus kuitenkin oli, että kaikilla olisi mahdollisuus käyttää juomavetenä vesilaitoksen tuottamaa vettä kaivoveden sijaan. Tästä syystä kaupungille rakennettiin vapaaposteja, joista vettä sai aluksi hakea maksutta. Vähitellen osa vapaaposteista muutettiin maksullisiksi vesiposteiksi.

/Turun vesilaitosmuseo

Kuva 1: http://turunseutusanomat.fi/2016/03/turun-vesilaitosmuseo-esittelee-turkulaisen-juomaveden-tarinan/

Kuva 2: http://kaponieeri.blogspot.fi/2012/09/turun-vesilaitosmuseo.html 

Share This:

Turku/Åbo1800-hankkeen näyttely Forumin kansalaistilassa alkaa tänään!

 

Tänään se alkaa!

Turku/Åbo1800 -hankkeen aikana yksityiskokoelmista koottuja ennennäkemättömiä valokuvia ja muita aineistoja vuosien 1812–1917 Turusta esitellään avoimessa pop up -näyttelyssä 28.3.–13.4.2017 Turun museokeskuksen Kansalaistilassa, Forum-korttelissa.

Näyttelyssä esillä olevat kuvat kertovat muun muassa yli sadan vuoden takaisista riemun ja ystävyyden hetkistä Ruissalon rantojen kesäisillä nurmikoilla, lasten leikeistä Turun saaristossa, runsaista viljelmistä kaupungin keskellä, varhaisten höyrylaivojen matkoista merten yli Aurajoen suulta ja Mikaelinkirkon jylhyydestä aikana ennen rakennusten nousua kirkon ympärille.

Kuvat esitellään digitaalisena esityksenä sekä seinille koottuina kollaaseina. 1800-luvun tunnelmaa tuovat Turun arjessa yli sata vuotta sitten käytössä olleet huonekalut. Lisäksi on esillä tietoa autonomian ajan turkulaisista ja projektin muista löydöksistä.

Turku/Åbo1800 -tutkimushankkeen tavoitteena on lokakuusta 2016 lähtien ollut tehdä ensimmäistä kertaa nykyaikaiseen historiantutkimukseen perustuva kokonaistulkinta 1800-luvun turkulaisista kulttuurin ja talouden kansainvälisistä toimijoista. Nyt nähtävillä olevat aineistot ovat peräisin aiemmin kartoittamattomista turkulaisten yksityisaineistoista.

Hankkeen toteuttaa Turun yliopiston yleisen historian oppiaine yhteistyössä Turun museokeskuksen sekä lukuisten arkistojen ja muiden toimijoiden kanssa. Tutkimus on osa Turun kaupungintutkimusohjelmaa.

Aineistoja saadaan ihailla lähiviikkoina myös hankkeen nettisivuilla ja lopulta ne päätyvät avoimeen käyttöön Finna-portaaliin.

Näyttelyn järjestäjä: Turku/Åbo1800 -hanke ja Turun museokeskus.

Aukioloajat: Ti ja to – la klo 10 – 18, ke klo 10 – 19

Näyttely sijaitsee keskellä Forum-kauppakeskusta Turussa, osoite on Linnankatu 11.

Katso myös Turku-kalenterin tiedote näyttelystä.

Share This:

Oma turkulainen 3: Turkulainen Ida Maria, joka melkein meni Titanicin kyytiin

Äitini Helmi Aron (os. Koskinen) sisko, Ida Maria (20.4.1891–18.7.1959), lähti vuonna 1912 sulhasensa, Aino Nikolai Laakson (10.5.1893–2.10.1960), perässä Amerikkaan tienaamaan. Hänen oli tarkoitus matkustaa Titanic-laivalla, mutta hän ei saanut siihen lippua, sillä se oli myyty täyteen. Hän matkusti seuraavalla laivalla (nimeä en tiedä).

Isosisko Ida lähetti Amerikasta pikkusisko Helmille kauniita vaatteita ja silkkisiä rusettinauhoja ja niistä Helmi joutui koulussa ”kärsimään”. Sellaista oli elämä 1900- luvun alkupuolella. Ohessa kuva Ida Mariasta komeassa Amerikan kuosissa.

/Marita Suojanen

Share This:

28.3.-13.4. Turku/Åbo1800-projektin aineistosatoa nähtävillä Forumin pop up -tilassa

Forum-kortteliin helmikuussa avatussa pop up -kansalaistilassa voi ihailla 28.3.-13.4.2017 Turku/Åbo1800-hankkeen aineistosatoa ja itsenäisyyttä edeltäneen Turun tunnelmaa. Lue lisää kansalaistilasta täältä

Share This:

Turku/Åbo1800-hanke on nyt osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa!

Suomen satavuotiasta itsenäisyyttä juhlitaan vuoden 2017 ajan teemalla Yhdessä. Mikäpä olisikaan parempi esimerkki yhdessä tekemisestä kuin viime syksystä asti käynnissä ollut Turku/Åbo1800-hankkeemme?

Lue lisää Suomi 100 -juhlavuodesta täältä

Share This: