Turkulaisen tammikuun tekstit nyt koottuna pieneen kirjaseen!

Alkuvuoden kylmyyttä lämmittäneet Turkulaisen tammikuun blogitekstit on nyt koottu pieneen kirjaseen Talouden ja kulttuurin verkostoissa – 1800-luvun turkulaisia. Keitä olivatkaan Maissi Erkko, Antti Raita tai Aline ”Tytty” Kyrklund?

Kirjasen ovat toimittaneet prof. Taina Syrjämaa ja FT Janne Tunturi.

Projektiin osallistuneet tulevat saamaan oman kappaleensa, mutta muutkin kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Turku/Åbo1800-projektin iloiseen joukkoon!

Share This:

31.1. Alfred Jacobsson, affärsman och donator

Alfred Johannes Jacobsson (27.10 1841-20.02.1931) var son till koffedikaptenen Johan Jacobsson och Albertina Myhrberg. Redan som 7-åring fick Alfred göra sin far sällskap på en utomlandsresa till Lübeck. Under hela sitt vuxna liv förde hans uppdrag inom otaliga bolag och fabriker honom ut på resor i hemlandet och till utlandet. Tillsammans med sin hustru Hélène företog de även nöjesresor runt om i Europa och de besökte såväl badorter som metropoler.

Alfred inledde sin yrkesbana vid C.&F. Åkerman i Åbo, en färg- kolonial samt vin och spirituosa affär. Efter avklarade studier vid Handelsinstitutet i Åbo bosatte han sig i Helsingfors där han tjänstgjorde som kontorist hos J.C Frenckell & Son. År 1868 reste han första gången utomlands på egen hand för att vidareutbilda sig inom trävarubranschen och för att lära sig språk. Han vistades både i Berlin, Hamburg och i England. Det sägs att hans upplevelser i England hade stort inflytande på honom. I London etablerade han sina kontakter med den engelska trävaruexportfirman G.F. Neame & co. Väl hemma i Åbo blev han deras kommissionär och representant i både Sverige och Finland.

Alfred var starkt engagerade i den framväxande sågindustrin i slutet av 1870-talet. Han var med och startade upp och ledde ett flertal ångsågar i Ackas, Viiala och Wartsala i Salo samt trävarubolagen i Kemi och Hakkala. Han deltog också i grundandet av Viiala glasbruk. År 1877 gifte han sig med Hélène Kumlin (1854-1928) dotterdotter till kommerserådet Abraham Kingelin. Hélène var kusin till bröderna Ernst och Magnus Dahlström. Genom giftermålet blev Alfred delägare i flera av Kingelin grundade företag bl.a. Ångbolagsfartyget Bore, Åbo Aktiebank. Åbo Kakelfabrik, Åbo Klädesfabrik, Sjöförsäkringsbolaget Triton, försäkringsbolaget Verdandi, rederibolaget Transoceanic, Åbo arbetarbostadsaktiebolag, Mekaniska tunnbinderiet i Åbo och Kingelins Co ölbryggeri.

Redan år 1889 gjorde Alfred en donation för uppförandet av ett barnhem i Åbo. På sin silverbröllopsdag 1902 donerade makarna medel för det Biologiska museet som invigdes 1917. Alfred var en av de trettiofem stiftarna som deltog i grundandet av Stiftelsen för Åbo Akademi. Paret donerade även sitt hem till Stiftelsen för Åbo Akademi för att det skulle bevaras som ett museum.

Alfred engagerade sig även i stadens och närsamhället utveckling under de tjugofyra år (1879-1903) som han verkade som ledamot i Åbo stadsfullmäktige. Under åren 1890-1918 var han även svensk vicekonsul och mångårig medlem i Stiftelsens för Åbo Akademi styrelse och i stiftelsens delegation. Alfred gjorde nästan dagligen dagboksanteckningar åren 1887-1931. Sammanlagt finns 8 häften fyllda med kortfattade anteckningar om hans vardag, resorna, familjen, umgänget och de händelser som han valt att notera. De sista anteckningarna gjorde han 10 februari 1931, endast några dagar innan han avled.

/Ulrika Grägg, Museet Ett Hem

Bild 1: Alfred och Hélène

Bild 2: Alfred som ung

Share This:

30.1. Charles (Carlo) Bassi

Italialaissyntyinen mutta pääosan elämäntyöstään Turussa tehnyt Charles Bassi (1772–1840) oli ensimmäinen Suomessa vakinaisesti toiminut ammattikoulutuksen saanut arkkitehti. Hän oli ensimmäinen julkisia rakennuksia valvovan intendentinviraston (myöhempi Rakennushallitus) esimies ja täten Carl Ludvig Engelin edeltäjä. Tyylillisesti hillittyä, kustavilaisperäistä uusklassismia edustanut Bassi jäi kuitenkin seuraajansa Engelin varjoon myös koska hän ei siirtynyt uuteen pääkaupunkiin vaan jäi loppuelämäkseen ”turkulaiseksi”.

Charles (syntyjään Carlo Francesco) Bassi syntyi Torinossa ja muutti Ruotsiin jo 11-vuotiaana isosisarensa tanssijatar Giovanna Bassin kanssa, johon kuningas Kustaa III oli ihastunut Italian-matkallaan. Giovannasta tulikin Tukholman kuninkaallisen teatterin johtava tanssijatar. Charles Bassi opiskeli arkkitehtuuria Tukholman taideakatemiassa niinikään Kustaa III:n Ruotsiin tuoman arkkitehti Louis Jean Desprezin johdolla. Bassi pystyi jatkamaan opintojaan Tukholman taideakatemian palkintojen turvin synnyinmaassaan Italiassa. Hänen oleskeli lähes koko 1790-luvun Roomassa tutkien Rooman vanhaa ja modernia arkkitehtuuria ja toimi jo siihen aikaan aktiivisen ikuisessa kaupungissa toimineen skandinaavisen taiteilijayhdyskunnan piirissä. Bassi oli muun muassa Roomaan saapuneen Bertel Thorvaldsenin ensimmäisiä ystäviä ja oppaita.

Palattuaan Pohjolaan Bassi siirtyi 1802 Tukholmasta Turkuun valvomaan opiskelutoverinsa Carl Christoffer Gjörwellin suunnitteleman  Akatemiatalon rakennuttamista. Bassin itsenäinen osuus Akatemiantalon suunnittelussa oli vähäinen vaikka usein on nähty, että juhlasali olisi ainakin osin hänen suunnittelemansa. Bassi loi kuitenkin Suomessa pian oman itsenäisen uransa sekä Turussa että sen ympäristössä, jossa hän suunnitteli aateliston tilaamia kartanoita mm. Halikkoon (Viurilan ja Joensuun kartanot). Turkuun hän rakennutti varakkaiden kauppiaiden yksityistaloja, joista monet ovat vieläkin säilyneet, kuten kolmen kivitalon kortteli Läntisen Rantakadun ja Aurakadun kulmassa.

Bassin viimeisen kauden tunnetuin teos on nykyinen Åbo akademin päärakennus (alunperin kauppias Trappin kaupunkitalo). Siinä hän käyttää ensimmäistä kertaa pylväskolonnadia ilmeisenä mallinaan Engelin pietarilaisvaikutteinen uusklassismi mutta korvasi Engelin koristeelliset joonialaiset ja korinttilaiset pylväät ankaralla toscanalaisella arkkitehtuurikielellä.

Tärkeä osuus Bassilla oli intendentin viraston johtajana ympäri Suomea rakennettujen puukirkkojen suunnittelussa. Niiden arkkitehtuurikielessä hän yhdisti kustavilaista uusklassismia perinteiseen suomalaiseen ristikirkkomalliin.  Bassi kuitenkin luopui urastaan intendentinvirastossa 1824 ja vietti loppuelämänsä pääasiassa Kemiössä ostamallaan Gammelbyn tilalla.

/Simo Örmä, Suomen Rooman-instituutin intendentti

Kuva: Thorvaldsenin kipsireliefi. http://irfrome.org/charles-bassi-2/

Share This:

29.1. Sirkuslaiset

Toukokuussa 1880 Turun poliisi merkitsi arkistoihinsa tiedon italialaisen perheen saapumisesta kaupunkiin. Muusikoksi esittäytynyt Pietro Manzoni toi mukanaan vaimonsa Orsolan ja kolme lastaan. Jeanette oli nuorallatanssija, Giovanino ja Giacomo trapetsitaiteilijoita.

Manzonin veljekset esiintyivät Turussa niin omissa näytöksissään kuin sirkus Houcken yhtenä ohjelmanumerona. Tämä ranskalainen sirkus oli tässä vaiheessa jo eurooppalainen instituutio. Viimeiset vuotensa Tanskassa kirjoilla olleen perustajan Jean Léonardin poika Adolphe toi sirkuksen myös Turkuun

Ohjelmassa oli taitoratsastusta ja klovneja. Todennäköisesti esiintyjänä oli myös legendaarinen Charles Houcke, surullinen klovni, joka teki vuosia myöhemmin itsemurhan onnettoman rakkauden seurauksena. Manzonin veljekset esittivät ”eleganttia ja varmaa voimistelua” trapetsilla. Ilmoitusten mukaan ilta huipentui hevosen lahjoittamiseen. Hevosten osuus Houcken toiminnassa oli muutenkin tärkeää, sillä sirkus järjesti myös kilparatsastusta Kupittaalla.

Kaikki ei mennyt niin kuin mainoksissa luvattiin. Ainakin Porissa yleisö oli järkyttynyt hevosten huonosta kunnosta ja niiden raa’asta kohtelusta. Trapetsi- tai nuorallatanssiesityksistä ei kritiikkiä löydy. Niin Jeanette kuin hänen veljensä esiintyivät Suomessa useaan otteeseen 1880-luvulla.

/Janne Tunturi

Kuva 1: anomia Turusta, 26.06.1880, nro 72, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/494181/articles/1936601?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
Kuva 2: Sanomia Turusta, 08.07.1880, nro 77, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/494150/articles/1936604?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Share This:

28.1. Aline ”Tytty” Kyrklund (o.s. Herlin)

Aline eli perheen piirissä ”Tytty” Kyrklund (1863–1931) oli aikakaudelleen poikkeuksellinen nainen muun muassa valokuvausharrastuksensa takia. Alinen valokuvissa upea 1800-luvun lopun huvilaelämä Ruissalossa tulee eläväksi ainutlaatuisella tavalla. Hänen ottamistaan kuvista on säilynyt satoja lasinegatiiveja. Alinella oli tapana myös kehittää kuvansa itse.

Ruissalo oli 1800-luvun toisella puoliskolla turkulaisen porvariston kesänvietto- ja kohtaamispaikka. Siellä liike- ja virkamiesten perheet seurustelivat ja nuoret ihastuivat toisiinsa. Miehet kävivät kaupungissa töissä perheiden viettäessä huvilaelämää. Ruissalossa vietettyjä kesiä dokumentoitiin monin tavoin, esimerkiksi maalauksissa ja valokuvissa. Aline oli yksi ensimmäisistä turkulaisista amatöörivalokuvaajista. Hän ikuisti Ruissalossa iloista kesänviettoa perheen ja ystävien kanssa, lapsiensa leikkejä, venematkoja, lääkäripuolisonsa Karlin työmatkaa hevosella kaupunkiin, palvelusväkeä ja jopa Kyrklundien lehmiä laitumella – perheiden karja sai myös viettää vapaasti kesää Ruissalon metsissä.

Turkulaiset porvarit olivat jo vuonna 1843 vaatineet yhteistuumin senaatilta kaupungin omistamaa Ruissaloa itselleen kesänviettopaikaksi ja viljelysmaaksi. Perusteena oli, etteivät he voineet matkustaa kauaksi kaupungista, jossa heidän liikkeensä ja työpaikkansa sijaitsivat. Saari jaettiinkin 46 palstaan, mutta pettymyksekseen porvarit saivat ne vain vuokralle 50 vuodeksi. Rikkaimmat, esimerkiksi Rettigit, omivat itselleen useampia palstoja. Ruissaloon nousi lähes 100 huvilaa. Näistä osa, esimerkiksi Kyrklundien vuonna 1890 vuokraamalle tontille siirtämä satulakattoinen Hietala ja muut suvun myöhemmin rakentamat huvilat, ovat edelleen olemassa. Hietala sijaitsi Santalanlahden pohjukassa, hieman syrjässä Ruissalon paraatipaikkoihin nähden.

Suurin osa Turun silmäätekevien suvuista vietti kesänsä Ruissalossa. Siellä viihtyivät niin vanhat turkulaiset suvut kuin vasta Turkuun muuttaneetkin. Myös Alinen elämässä monet ajan kuuluisat helsinkiläiset ja turkulaiset suvut kietoutuivat yhteen. Alinen äiti oli Johanna ”Hanna” Herlin o.s. Wecksell, joka leskeksi tultuaan piti Helsingissä lelukauppaa. Hannan veli oli kuuluisa runoilija, Josef Julius Weckselli, jonka patsas löytyy Turun tuomiokirkon vierestä. Alinen isä oli puolestaan Gustav Albert Herlin; Alinen pikkuveli olikin Koneen perustaja, Harald Herlin. Aline nai turkulaisen lääkärin ja Duodecimin perustajajäsenen Karl Gustav Kyrklundin (1854–1916), jonka äiti oli runoilija Malmströmin sukua ja isä turkulainen suutarimestari. Heidän tyttärensä Margareta (Greta) nai puolestaan Rafael Hellströmin. Karlilla ja Alinella oli lisäksi kaksi poikaa, jotka käänsivät 1930-luvulla sukunimensä muotoon Kyrki. Karl Magnuksesta tuli juristi, Karl Rafaelista lastenlääkäri ja Naantalin parantolan ylilääkäri.

Alinen valokuvissa lapset ovat kuitenkin vielä pieniä, he leikkivät rannalla ja sisätiloissa, kiipeilevät puissa ja pelaavat tennistä perheen yksityisellä tenniskentällä, yhdellä ensimmäisistä Suomessa. Alinen valokuvaus sopi Kyrklundien lukuisiin kulttuuri- ja musiikkiharrastuksiin. Hänen ottamansa kuvat näyttävät huolettomilta, mutta todellisuudessa ne vaativat kärsivällistä suunnittelua ja perheen tukea. Harrastuksen juuret saattoivat olla Karlin ulkomaille suuntautuneissa työmatkoissa, joista osaan Aline osallistui. Mannermaalla amatöörivalokuvaus liitettiin usein juuri naisiin, jotka saattoivat kameran turvin irtautua tutuista piireistään.

/Saara Penttinen

Kuvat: Aline Kyrklund. Kuva 1: Kyrklundit kesävieraineen Hietalan edustalla vuonna 1897. Kuva 2: Karl Hietalan verannalla vuonna 1897. Taustalla pojat ja posetiivari. Kuva 3: Kyklundit kesäretkellä vuonna 1897. Edessä Rafael.

Share This:

27.1. Fredric von Rettig

Fredric von Rettigin kuolema lokakuussa 1914 ei jäänyt huomaamatta. Lehdet täyttyivät nekrologeista, muisteloista ja hautajaisten kuvauksista. Kesällä alkanut maailmansota sai vähemmän palstatilaa – ainakin Turussa. Vuonna 1898 aateloitu Rettig oli tupakkatehtailija, monitoiminen liikemies sekä taiteen ja kulttuurin mesenaatti. Gävlessä syntynyt Rettig oli tullut Turkuun 24-vuotiaana vuonna 1867. Nuoruutena hän oli viettänyt Italiassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Saksassa. Suomessa kirjoitetuissa nekrologeissa tämä aika yleensä ohitettiin. Se jättää kuvan Rettigistä hyvin vajaaksi.

Rettig joutui Turkuun siksi, että hänen setänsä Per Cerelius Rettig oli lapseton. Saksalaistaustaiset Rettigit olivat jo 1800-luvun alusta asti menestyneet tupakkakauppiaina Gävlessä luoden kontaktien verkkoa yli Euroopan. P. C. Rettigin Turun tehdas oli perustettu 1845. Per Cerelius kävi Ruotsissa usein, mutta hän tapasi veljeään, Ruotsin tehtaan johtaja Robert Rettigiä todennäköisesti myös Nizzassa ja Ranskan Rivieralla, joissa he molemmat viettivät vapaahetkiään.

Robert Rettigin poika Fredric sai toisenlaisen koulutuksen kuin esimerkiksi kauppiaaksi valmistautunut setänsä. Hänet lähetettiin Geneven akatemiaan. Koulu ei ollut vielä 1860-luvun alussa moderni yliopisto. Se oli Jean Calvinin perustama protestanttisen oppineisuuden täyttämä humanistinen ja teologinen korkeakoulu. Rettig perehtyi Genevessä kirjallisuuteen ja ranskan kieleen, Bremenissä hän oppi liikealan taitoja. Hän kävi myös Lontoon lähellä Twickenhamissa. Pisimmän aikaa hän kuitenkin viihtyi Italiassa.

Rettigiä muistellut Axel Haartnan totesi tästä tulleen nuoruusvuosinaan melkein italialainen. Mistä oli kysymys? Rettig sai kirjeitä torinolaiselta Virginia della Roveralta (k. 1871), jonka suku osallistui aktiivisesti Italian poliittisen mullistukseen 1850-60-luvuilla. Virginian veli Alessandro toimi sotaministerinä ja hänen sisarensa Clementina tunnettiin runoilijana. Virginia oli Fredric Rettigiä vanhempi ja kutsui tätä ”rakkaaksi lapseksi”. Rettig vietti Pohjois-Italiassa pitkiä ajanjaksoja ja ilmeisesti tutustui uuden valtion keskeisiin hahmoihin.

Fredric von Rettig kertoi vanhempana mielellään ajastaan Italiassa. Virginia della Roveran kirjeiden perusteella Rettig ei olisi ollut erityisen innostunut sukuyrityksen jatkamista tai joutumisesta Suomeen. Tupakkatehdas kuitenkin kukoisti hänen aikanaan ennen kaikkea 1800-luvun lopussa hyvin nopeasti kasvaneen savukkeiden myynnin takia. Kirjat ja historia olivat kuitenkin sen johtajalle yhä tärkeämpiä.

Rettig lahjoitti Turulle kaupunginkirjaston, mutta hän oli myös itse kirjamies. Hän keräsi suuren yksityiskirjaston ja ehti jopa kääntämään Julian Schmidtin englanninkielisen kirjallisuuden historian. Hautajaisissa Rettigiä muistettiin nimenomaan turkulaisen kulttuurin keskeisenä hahmona. Hän käytti liike-elämässä saamiaan voittoja rahaa tärkeämpiin asioihin.

/Janne Tunturi

Kuva 1: Edlund, Anna. P.C. Rettig & Co:n Tupakkatehtaan Toimitusjohtaja, Fredric Rettig. Museovirasto. Finna.
Kuva 2:  Fredric von Rettigin kävelykeppi, tummaa puuta. Alaspäin kapeneva, kärjessä metallivahvistus. Keppi on samalla myös huilu. Turun museokeskus. Finna.

 

Share This:

Kuka jäi puuttumaan? Kirjoita meille 1800-luvun turkulaisesta!

Innostuitko Turkulaisesta tammikuusta? Olisiko sinulla tiedossa joku kiinnostava henkilö 1800-luvun kansainvälisestä Turusta? Kyseessä voi olla esimerkiksi sukulainen tai muuten henkilö, josta tiedät paljon. Voit nyt lähettää meille tekstisi julkaistavaksi Facebookissa ja nettisivuillamme. Lyhyehkön tekstin ja mahdollisen kuvaehdotuksen lähdetietoineen voi lähettää osoitteeseen turku1800@utu.fi

Kuva: Koskisen perhe Nummenmäellä. Solja Flinkmanin kokoelma / Turku/Åbo1800

Kuvassa alhaalla oikealla istuva Hannes Koskinen oli mahdollisesti Turussa kiertäneen italialaisen posetiivarin lapsi. Hannes puolestaan nai Rauha Henrikssonin, joka oli venäläisen miehen ja turkulaisen naisen avioton lapsi.

Share This:

25.1. Georg Theodor Chiewitz

Turun ja Porin läänin arkkitehtinä ja Turun kaupunginarkkitehtinä toiminut Georg Theodor Chiewitz (1815–1863) oli yksi Ruotsista Suomeen muuttaneista. Konkurssin jälkimainingeissa itään siirtyneellä Chiewitzillä oli monipuolinen kansainvälinen kokemus: hän oli työskennellyt niin Kreikassa, Englannissa, Ranskassa kuin synnyinmaassaan Ruotsissa. Monipuolinen osaaminen vaihteli linnoituksista, silloista ja tehtaista kuninkaallisiin huvilinnoihin ja restaurointiin.

Vakiinnuttuaan Turkuun 1850-luvun alussa Chiewitz säilytti tiiviit suhteet Ruotsiin, mutta Turusta löytyi myös vanhoja ystäviä kuten Tukholman kuninkaallisen taideakatemian opiskelijatoveri hovimaalari R. W. Ekman. Chiewitzin luona vuosina 1861–1862 harjoittelijana toiminut – myöhemmin Helsingin keskustan suurista rakennushankkeista tunnetuksi tullut arkkitehti – Theodor Höijer muisteli, että Chiewitzillä oli varsin pieni lähimpien ystävien piiri. Hyvä tarinankertoja tapasi perhepiirissä useimmiten Ekmanin lisäksi kulttuuripersoona N. H. Pinelloa ja Suomen matkaoppaan ruotsiksi ja ranskaksi kirjoittanutta kreivi G. Ph. Armfeltia.

Chiewitzin ura Suomessa jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli alle 50-vuotiaana. Hänen kädenjälkensä jäi kuitenkin näkymään monella tavalla. Hänen työtään ovat esimerkiksi Porin ja Uudenkaupungin asemakaavat ja uusgoottilaiset tiilikirkot. Turussa Chiewitzin töitä ovat muun muassa puistokahvila Pinella sekä Villa Roma Ruissalossa. Tarinoita kokemuksistaan maailmalta, näkemyksiään arkkitehtuurista ja kontakteja Tukholmaan Chiewitz tarjosi myös seuraavan sukupolven arkkitehdeille kuten Höijerille, Theodor Deckerille sekä turkulaissyntyiselle Frans Sjöströmille.

/Taina Syrjämaa

Kuva 1: Arkkitehti Georg Theodor Chiewitz. Museovirasto.

Kuva 2: Villa Roma. http://www05.turku.fi/ympto/ruissalo/chiewitz.shtml

Share This:

24.1. Augusta Granberg

Naantalin luostarin raunioita vartioiva Augusta Granberg (1827-1905) oli maailmaa nähnyt taitelija, aktiivinen naisasianainen ja keskeinen hahmo 1800-luvun suomalaisessa historiakulttuurissa. Granberg syntyi 11 viikkoa Turun palon jälkeen ja vietti lapsuutensa Rymättylässä. Sen ja Turun välisestä alueesta tuli yksi hänen kiintopisteistään.  Turussa hän kävi ilmeisesti samaa Anna Salmbergin tyttökoulua kuin ennen häntä Fredrika Tengström. (katso Anna Salmbergin esittely 5.1)

Augusta Granberg oli erinomainen piirtäjä ja hyvä oppimaan kieliä. Hän pyrki Turun piirustuskouluun, mutta hänelle todettiin, ettei se ole naisia varten. Hän neuvotteli yliopettaja R. W. Ekmanin kanssa ja sai oikeuden osallistua opetukseen. Granberg kävi opintomatkoilla muun muassa Ranskassa, Sveitsissä ja Saksassa. Hänestä tuli mestarillinen kopioija, jonka jäljennöksiä Murillon ja Rafaelin töistä muisteltiin nekrologeissa. Kopioimisen korostaminen oli myös sukupuolittunut tapa arvioida naistaitelijaa.

Lähiseudun menneisyys ei jättänyt rauhaan opettajana pääosin Turussa mutta myös Viipurissa toiminutta Granbergia Hän oli kiinnostunut arkeologiasta ja löysi innostavan kohteen Rymättylän ja Turun puolimatkasta. Granberg osallistui Naantalin luostarin alueen kaivauksiin. Naantalista avautui toisenlainen näkymä Suomen historiaan kuin Turusta: luostarin raunioilla katolisen kirkon ja ruotsalaisuuden merkitys oli selkeää. Keskiaika hallitsi pientä kaupunkia toisin kuin kivitalojen ja kauppaporvareiden Turkua.

Arkeologia oli 1800-luvulla populaari tiede, joka tuntui palauttavan kadonneet kulttuurit eläviksi. Se tarjosi uutta tietoa menneisyydestä tuodessaan esiin kuolleiden maailman. Kokonaiset sivilisaatiot paljastuivat kaivauksissa, joista riitti myös aiheita kauhukertomuksiin. Augusta Granberg ei pelännyt. Tor Carpelan muistelee, kuinka Augusta toimi vahtina Naantalin kaivauksilla. Hän  keräsi itselleen mittavan muinaismuistokokoelman ja kävi tutustumassa arkeologiaan niin Saksassa kuin Tanskassa.

Augusta Granberg ei ollut vain keskiajasta kiinnostunut opettaja. Hän oli osa skandinaavisen naisten emansipaation ensimmäistä aaltoa, jota innoittivat turkulaissyntyisen Fredrika Bremerin kirjoitukset. Taide ja arkeologia tarjosivat reitin yhteiskunnalliseen toimintaan.

/Janne Tunturi

Kuva. Augusta Granberg http://www.naantali.fi/kulttuuri/nlin_museo/kk_esine/2012_esineet/fi_FI/helmikuu_2012/

 

Share This:

23.1. Victor Westerholm

Maisemamaalari Victor Westerholm (1860–1919) oli keskeinen 1800-luvun turkulaisen kulttuurielämän vaikuttaja. Turun Taideyhdistyksen perustajajäseniin kuulunut Westerholm toimi  ensimmäisenä intendenttinä. Hänen johtajakaudellaan 1891–1919 taidemuseon kokoelma karttui kaiken kaikkiaan 400 teoksella, joiden joukossa on useita kultakauden klassikkoteoksia.

Düsseldorfissa opiskellut Westerholm työskenteli 1800-luvun lopulla opettajana ja johtajana entisessä opinahjossaan, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Vuonna 1830 perustettu Turun piirustuskoulu oli maan ensimmäinen taideoppilaitos, jossa piirtämistä harjoiteltiin ajan tavan mukaan litografisia mallilehtiä ja antiikin veistoksista tehtyjä kipsimalleja apuna käyttäen. Maalaus ei kuulunut opetusohjelmaan, mutta kiinnostuneimmat saivat kokeilla öljymaalausta oppituntien jälkeen.

Vuonna 1891 Westerholm nimettiin vastaperustetun Turun Taideyhdistyksen intendentiksi. Yhdistyksen tehtäväksi määriteltiin varsinaissuomalaisen taide-elämän edistäminen muun muassa taidekokoelman ja näyttelytoiminnan avulla. Turkulaisten taiteenystävien pitkäaikainen haave toteutui keväällä 1904, kun Taideyhdistyksen ylläpitämä Turun taidemuseo avasi ovensa yleisölle Puolalanmäen laella. Westerholm toimi museon johtajana vuoteen 1919 saakka.

Westerholm, jolla oli laajat henkilökohtaiset yhteydet Suomen taiteilijakuntaan, oli ratkaisevassa roolissa Taideyhdistyksen teoshankinnoista päätettäessä. Suuri osa Turun taidemuseon tunnetuimmista kultakauden töistä onkin hankittu oman aikansa nykytaiteena. Esimerkiksi Axel Gallénin naturalistinen Akka ja kissa (1885) ostettiin taideyhdistyksen kokoelmiin 1895 vuosinäyttelystä ja Gunnar Berndtsonin Kesä (1893) hankittiin taiteilijalta vuonna 1894. Marraskuussa 2016 avattu kokoelmanäyttely ”Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia” esittelee näitä varhaisia teoshankintoja, jotka luovat vankan perustan taidemuseon toiminnalle edelleen.

/Elli Liippo, Turun taidemuseon museolehtori

kuva 1: Victor Westerholm oppilaineen Turun Piirustuskoulun luokassa Turun taidemuseossa n. 1908. Turun taidemuseo.
kuva 2: Turun taidemuseon ensimmäinen intendentti Victor Westerholm ateljeessaan. Turun taidemuseo.

Share This: